On stage – Kaisa Leppänen, Jarkko Niemi, Annika Poijärvi, Tatu Mönttinen, Sara Melleri ja Saara Kotkaniemi.
Director – Sini Pesonen
Writer – Jussi Moila
Music and sound design – Pauli Riikonen and Juho Alajuuma
Choreography – Sonya Lindfors
Lighting and video design – Ina Niemelä
Costume design – Henna-Riikka Taskinen
Set design – Salli Kari and artist Jani Leinonen.
Madonna is a carnivalesque performance about feminism, femininity, motherhood and roles in a nuclear family and in a society.
Premiere 28.10.2015
Lasipalatsi POP-UP –THEATRE Helsinki, Mannerheimintie 22-24
Performance language Finnish
Captures from the Mummonainen projections:
Julkaistu: 30.10.2015 2:00, www.hs.fi/kulttuuri
Teatteriarvostelut | Arvostelu
Madonna murskaa roolit ja tyylilajit
Teatteri Nirvanan Madonnan tyylilaji on hämäävä keitos, tarkoituksellista huonoteatteria huokuvia pahvikulisseja myöten.
Teatteri Madonna. Teatteri Nirvanan kantaesitys Lasipalatsin Pop Up -teatteritilassa. Käsikirjoitus Jussi Moila ja työryhmä, ohjaus Sini Pesonen, koreografia Sonya Lindfors, puvut Henna-Riikka Taskinen, musiikki Juho Alajuuma ja Pauli Riikonen, valot Ina Niemelä. Näyttämöllä Saara Kotkaniemi, Kaisa Leppänen, Sara Melleri, Tatu Mönttinen, Jarkko Niemi, Annika Poijärvi.
MIHIN tarvitaan valkoisen heteromiehen kirjoittamaa esitystä äitiydestä? Ei mihinkään. Mutta niin vaan mies alkaa kertoa, onhan hän sukupolvensa ääni.
Teatteri Nirvanan Madonnan tyylilaji on hämäävä keitos, tarkoituksellista huonoteatteria huokuvia pahvikulisseja myöten. Sini Pesosen ohjaama Teatteri Nirvanan esitys on kollektiivin synnyttämä mutta myös näytelmäkirjailija Jussi Moilan omakuva sekä hänen tulkintansa puolisostaan.
KIRJAILIJA on epäsympaattinen nörtti, jonka libidosta… anteeksi, näytelmistä, vaikuttaa olevan kiinnostuneita lähinnä muutama vanhempi nainen. Sitäkin johtaja-vaimo kadehtii, sillä naisilta vaaditaan enemmän.
Ensimmäisellä puoliajalla kirjailija luo liudan naisia, jotka ovat enemmän tai vähemmän karikatyyrisiä – uhreja ja sankareita. Toinen puoliaika on musikaalimuotoa hyödyntävä kertomus ydinperheideaalin vanhentuneisuudesta.
TEATTERI Nirvana on aina käyttänyt viihdettä, pop-kulttuuria ja valtavirtaa hyväkseen, mutta täysin omilla ehdoillaan. Asiaa Madonnaanon sulautettu huimasti, niin sukupuolitetusta jokapäiväisestä elämästä kuin taideteorioistakin. Nyt mennään niin kauas hyvän ja huonon maun kategorioiden toiselle puolelle, että harvoin näkee.
Näyttelijäntyö on antaumuksellista. Pesonen on luonut koreografi Sonya Lindforsin kanssa rohkean rytmin. Suvantoja ja tyhjiäkin hetkiä uskalletaan käyttää. Wow. Groovea ja kierrettä riittää muuallakin kuin tuunatuissa hittibiiseissä. Huomiot ja näkökulmat kasaantuvat. Määrästä tulee laatua, kun yleisön kykyä yhdistellä sävyjä ja vihjeitä ei aliarvioida.
Ihmiset ja arki tekevät rakenteet. Rakenteet muovaavat arjen. Vaikein kysymys on se kaikkein ilmeisin. Kykenemmekö samastumaan toiseen? Jos emme, voiko sitä harjoitella?