Choreography & Direction – Tomi Paasonen
Dance – Satu Rekola
Costumes and set design – Gabriel Walsh
Sound design – Tuuli Kyttälä
Lighting design – Ina Niemelä
Production – Zodiak – Center for New Dance, Tomi Paasonen & Satu Rekola
Residencies: ITAK (Kuopio); Dock 11 (Berlin)
Duration 70–75 min
Performance language Finnish
Once upon a time there was a fairy tale… which was partly true.
This Fairy Tale Ballet is a danced monologue, shaped through dialogue, personal chemistry and the creative back-and-forth between choreographer Tomi Paasonen and dancer Satu Rekola.
The performance jumbles together the performer’s identities, autobiographical narration and the choreographer’s fictive imagination, resulting in a playful, light-hearted and at times daft performance.
Satu Rekola plays a hostess who guides the audience through the themes and the structures of the piece.
What kinds of issues, relating to intellectual property arise, when Rekola dances through her curriculum vitae? Can movement be owned? The choreographies imprinted in her muscle memory bring out key stages of contemporary dance in Finland from the last 20 years. What kind of somatic or art-political themes do these references evoke in the mind and body of the dancer?
Between the lines of the dance historical discourses, she gets carried away by her alter egos and plunges into various characters of her fairy tale. The only rules that are relevant in art at any given moment are the ones that the artists themselves find interesting. Is it possible to create art without any invented rules? And what do those rules tell us about our values? How does creativity turn into conventions, habits and legends? (www.zodiak.fi)
Maria Säkö, julkaistu: 6.9. 2018 14:59, www.hs.fi/kulttuuri
Tanssi
The Heroic Moment. Esitys ja koreografia Anne Pajunen, valon ja tilan suunnittelu Jenni Pystynen, pukusuunnittelu ja toteutus Suvi Matinaro, ohjaus ja dramaturginen apu Sini Pesonen, äänityöt Viljami Lehtonen. Satubaletti. Koreografia ja ohjaus Tomi Paasonen, tanssi Satu Rekola, puvustus ja lavastus Gabriel Walsh, äänisuunnittelu Tuli Kyttälä, valosuunnittelu Ina Niemelä.
Zodiakin syksy alkaa kahdella väkivahvalla sooloteoksella, jotka tuovat näyttämölle monia maailmoja ja metamorfooseja. Teosten intensiteetti, kirkkaus ja runsaus sekä esiintyjien moni-ilmeisyys ovat poikkeuksellisia.
Anne PajusenThe Heroic Moment -esitys tarkastelee sankaruutta koiperhosten muodonmuutosten kautta. Pajunen on tanssija, näyttelijä, kertoja, välillä lavaste tai varjo, välillä pää- välillä sivuhenkilö. Tärkeässä osassa muodonmuutoksissa ovat Star Trek -hahmot, populaarikulttuuriviittaukset ja showmaailman kappaleet, kuten These boots are made for walking, joiden myötä Pajunen asettuu tutkiskelemaan erilaisia rooleja. Pajunen ei pelkää groteskia tai sisäänpäin kääntynyttä ahdistusta, mutta ei jää vellomaan tuntemuksiin vaan nauttii raihnaisuudestakin. Muodonmuutokset ovat niin kokonaisvaltaisia, että esiintyjä syntyy monta kertaa.
Jenni Pystysen valoissa Zodiakin tila saa materiaalisuutta ja kylpee 1980-luvun tyylisessä scifikuvastossa. Suvi Matinaron futuristiset puvut ovat kuin pieniä tarinoita. Satu Rekola on tanssinut monessa 2000-luvun tärkeässä nykytanssiteoksessa, mutta mitä häneen on niistä jäänyt?
Tomi Paasosen ohjaama Satubaletti alkaa Rekolan muistoilla, hän jäljittää lapsuuden voimistelu-uran muistoja, satubalettituokioita ja muistaa yksityiskohtia eri teoksista. Samalla hän kertoo taiteellisen ajattelunsa kehittymisestä. Vitsaileva tyyli kuljettaa yleisön kipeiden henkilökohtaisten pohdintojen äärelle.
Satubaletti päättyy fantasiaryöpytykseen, kun Rekola pukee ylleen Gabriel Walshin pehmoleluista ja muovileluista rakentuvat vaatteet ja esiintyy Twisted Sister -heavymetalliyhtyeen kuvalla varustetun viuhkan kanssa geishana. Lopussa hän astuu lavalle apinanaamari kasvoillaan auktoriteettina. Se on koreografin viimeinen kuolinkorahdus.
Vaikeasti hahmottuvat kysymykset luovuudesta ja valta-asemista vaativat tarkkuutta, jotteivät vesity. Onneksi Rekolan epäsuomalaisen nopeasti tunnelmasta toiseen leikkaava esiintyjänlaatu sopii teokseen loistavasti. Rekola päästää katsojan hyvin lähelle. Hän on hereillä.
Zodiakin syksyn ensimmäinen ensi-ilta: Satubaletti ja The Heroic Moment ovat omaperäisiä sooloja muutoksesta ja kehittymisestä
Ankki Alku, 10.9.2018 12:04 Päivitetty: 10.9.2018 12:04, www. demokraatti.fi
Täytyy nostaa hattua tanssija Satu Rekolalle. Liki puolentoista tunnin sooloesityksen kannatteleminen ilman sanottavampia intensiteetin notkahduksia on saavutus, johon ihan kuka tahansa ei pysty. Varsinkin kun kyseessä ei ole tiukasti koreografioitu puhtaasti liikkeeseen ja musiikkiin perustuva esitys. Ja kun aiheena on lopulta niinkin henkilökohtainen asia kuin oma tanssihistoria.
Rekola on yhdessä koreografi Tomi Paasosen kanssa onnistunut kuitenkin synnyttämään esityksen, joka pitää katsojan näpeissään ja on yhtä aikaa sekä hullutteleva että syvällinen.
Kaksiosaisen Satubaletin ensimmäisessä osassa Rekola käy liikkuen ja jutustellen läpi tanssillista historiaansa alkaen ala-asteen voimistelutreeneistä. Kuin ohimennen erilaisia produktioita ja työskentelyolosuhteita muistellessaan Rekola tulee käsitelleeksi monia free lancer tanssijan ammattiin liittyviä kipeitäkin puolia ja hahmotelleeksi vuosien myötä kiteytyneen tanssitaiteilijan identiteettinsä peruspilarit.
Kaikki tämä tehdään rennolla yleisökontaktilla ja hyvin improvisoidun oloisesti parhaaseen stand up -tyyliin. Eikä Rekola suinkaan vain puhu, vaan nimenomaan tanssii. Kehon muistista löytyvät liikekatkelmat eri koreografien teoksista osoittavat, että Rekola on teknisesti ja ilmaisullisesti hyvin monipuolinen tanssija.
Satubaletin toinen osa on sitten yhtä visuaalista karnevaalia, jossa pääosaan nousevat Gabriel Walshin luomat uskomattomat ranta- ja pehmoleluista koostuvat vaatteet. Mättöruokaviitan ja hardrockyhtye Twisted Sistersin kuvalla koristellun isolla viuhkalla leikittelyn jälkeen päädytään jättimäiseen apinahirviöön, joka lopulta tuhoutuu omaan mahdottomuutensa.
Mieleen tulee sekopäinen painajaisuni, jonka syövereihin Rekola miltei katoaa. Symboliikkaa ja assosiaatioita on niin paljon, ettei niiden ilmeisesti ole tarkoituskaan avautua. Kunhan antaa vyöryä yli.
Satu Rekola Satubaletissa. KUVA TOMI PAASONEN
Illan toisessa sooloesityksessä The Heroic Moment tanssija ja näyttelijä Anne Pajunen vie katsojan yökkösten eli koiperhosten maailmaan.
Tässä teoksessa ihastuin erityisesti Pajusen intohimoiseen otteeseen aiheeseen sekä hänen kykyynsä liikkeellisesti muuntautua kuvaamiensa hyönteisten nahkoihin. Hänen koko kehonsa, mutta erityisesti kädet värisivät kuin jatkuvassa hienoisessa liikkeessä olevat perhosen siivet.
Myös Pajunen käytti sekä suoraa yleisöpuhetta että liikettä ja oli kaikessa tekemisessään hyvin avoin ja välitön.
Varsinaista sankaruuden käsittelyä en esityksestä löytänyt, mutta muutoksen, kehittymisen ja täydellisen metamorfoosinkin tarpeellisuutta ja ylistystä kylläkin. Minusta sankaruus tarvitsee aina jonkinlaisen oman valinnan tai päätökseen, perhonen ei voi vaikuttaa biologiseen kehityskulkuunsa.
Myös tässä esityksessä oli runsaasti henkilökohtaisia aineksia ja symboliikkaa, joka ei aina auennut, mutta sillä ei välttämättä ollut väliäkään.
Visuaalisesti upeinta olivat Jenni Pystysen valot, jotka loivat Zodiakin näyttämölle välillä aivan omia arkkitehtonisia muotojaan. Suvi Matinaron puvut loihtivat esiin sinänsä yksinkertaisin keinoin öisten lentäjien salaperäisen hehkun.