Fraudulent Light – And the Epidemy of Oblivion

Posted on by Ina

Premiere 4.11.2022 at Theatre House Universum

Concept and direction – Liisa Pentti

Performers – Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Suvi Kemppainen, Meeri Lempiäinen, Marlon Moilanen, Corinne Mustonen, Paul Olin, Pinja Poropudas, Satu Rekola, Kardo Shiwan

Choreography created together with the performers

Texts – The working group

Dramaturgical support – Titta Halinen

Sound design – Jouni Tauriainen

Lighting design – Ina Niemelä

Spatial design – Fabian Nyberg

Costume design – Siru Kosonen

Sewing of costumes – Ompelimo Rodino and Sara Lehtonen

Photos – Sari Antikainen, Uupi Tirronen

Video documentation – Iina Terho

Graphic design – Monika Bodendorfaitė (Kobra Agency), Mia Kivinen

Production – Liisa Pentti +Co, Sirius Teatern, Theatre House Universum

Residence – Ehrenfeldt Studios, Cologne

Supported by City of Helsinki, Kone Foundation, Svenska Kulturfonden, Helsinki

Fraudulent Light – and the Epidemy of Oblivion is an experimental dance theatre piece. It is based on the idea of the present illuminated from all directions, as a pastless and ghostless space without protective darkness, as presented by art history professor Jonathan Crary in his book 24/7 (2013).

The artistic starting points of the piece are Pina Bausch’s classic choreographies 1980 – ein Stück von Pina Bausch (1980) and Walzer (1982). From these foundations, Fraudulent Light emerges as a ‘ghost theatre’: it is loosely based on already existing forms and ideas of performing arts, on what has existed for a long time. Nine performers surrender to the fraudulent light and oblivion in a work that focuses on the ambiguity, ecstasy and love of being human.

Fraudulent Light is a co-production of Liisa Pentti +Co and Sirius Teatern. On stage there are six dancers and three actors.
Duration ca. 1,5 h, no intermission.

You can download the program here (pdf).


  • photos Uupi Tirronen

Eloa! & Paradisaea

Posted on by Ina

Jonna Karanka, Ina Niemelä, Enni Suominen & Anna-Sofia Sysser

Kanneltalon galleriassa 14.8.–18.9.2021

Paradisaea-esitys galleriassa to 9.9. klo 17, pe 10.9. klo 17, la 11.9. klo 11 & 13

Aarteet, versot, pienet, ihmeellisyys. Krääsää, harmaata, kukoistavaa, näkymätöntä. Tervetuloa oleilemaan ja tutkailemaan ihan rauhassa! Näyttelyssä on tekstiiliteoksia, installaatioita, kasveja, ääntä ja kuvaa. Työryhmämme tekemistä on innoittanut askarteluun liittyvä nautinnollisuus ja sallivuus sekä keinotekoisen ja orgaanisen yhdistelmät.

Materiaaleja on löydetty ja kerätty: keppejä mökiltä, kankaita vanhoista esityksistä, juhlakoristeita Töölönlahdelta, tilpehööriä työhuoneilta, hienoja tuoleja ja pikkutavaroita Kanneltalon varastoista, yms. 

Näyttely on myös lavastus tilassassa tapahtuvalle Paradisaea-esitykselle. Paradisaea on esityksellinen maailma, jossa sukelletaan satusademetsään, tanssitaan unelmia ja koetetaan hahmottaa luonnon monimuotoisuutta. Lähtökohtana ovat paratiisi- ja lavastajalinnut, lintujen muodonmuutokset ja majarakennelmat.

Näyttely- ja esityskokonaisuus kannustaa kunnioittavaan huolenpitoon niin kanssaeläjiä, ympäristöä kuin itseä kohtaan. Yhdessäoloa, toivoa, eloa! 

Erityiskiitos Kanneltalon Lauri Kalolle ja Liisa Paatsalolle kaikesta avusta ja sydämellisyydestä! 

Toimintaamme ovat tukeneet Koneen Säätiö, Niilo Helanderin Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus

Kuva Anna-Sofia Sysser

Paradisaea on esityksellinen maailma, jossa sukelletaan satusademetsään, tanssitaan unelmia ja koetetaan hahmottaa luonnon monimuotoisuutta. Kaikenikäisille ja erityisesti lapsille suunnattu teos kannustaa lempeään yhdessäoloon niin kanssaeläjien kuin ympäristön kanssa. 

Teoksen lähtökohtana ovat paratiisi- ja lavastajalinnut, niiden erityiset koreografiat ja majarakennelmat. Liikkeen, musiikin ja kuvataiteen keinoin esiintyjät kokeilevat lintujen muodonmuutoksia ja etsivät omia luontaisia tanssejaan. 

Ehkä-tuotannon ja Esitystaiteen seuran yhteistuottama Paradisaea kantaesitetään Nykytaidetila Kutomolla elokuussa 2021 ja syyskuussa 2021 teos nähdään Helsingissä Kanneltalon ohjelmistossa. 

Ohjaus: Anna-Sofia Sysser
Esitys: Marjut Maristo, Katja Sallinen ja Sophia Wekesa
Äänisuunnittelu: Jonna Karanka
Valosuunnittelu: Ina Niemelä
Puvustus: Enni Suominen ja työryhmä
Luova tuottaja: Veera Lamberg
Tuotanto: Ehkä-tuotanto, Esitystaiteen seura ja Anna-Sofia Sysser
Residenssi: Ehkä-tuotanto/Nykytaidetila Kutomo (Turku)
Tukijat: Koneen Säätiö, Niilo Helanderin Säätiö ja Taiteen edistämiskeskus
Ensi-ilta: 22.8.2021 Nykytaidetila Kutomo, Turku
Kesto: noin 30 min
Kuva: Tuuli Oikkonen

Elämänvoima

Posted on by Ina

On Stage – Arttu Kurttila, Anne Pajunen, Ilja Peltonen ja Tiina Weckström

Directing and writing – Sini Pesonen ja Asta Honkamaa

Set and costume design – Auli Turtiainen

Light design and short movie – Ina Niemelä

Sound design – Jani Peltola

Makeup design – Tuire Kerälä

Elämänvoima is a performance of pleasure in three parts: Erotic short movie, Pastorale, Comforting play. Pleasure is most often seen as quilty escapism. The perspective is often on the pursuit of pleasure that goes above or below instead of celebrating the part that makes us go on in our lives.

Everything beautiful, supportive, adequate, arousing… Elämänvoima is the place for them.

Our work was meant to be a group-based work of art, but due to the covid-19 pandemic, it is a performance with three parts: two short plays and one short film.

The work is abundant and scarce, public and private, delicate and strong; the performance deals with enjoyment sincerely, allowing different genres and text qualities.

Premiere at National Theatre of Finland 9.9.2020

Photos Ilkka Saastamoinen

Elämänvoiman, erotic short movie (31.3. – 19.7.2020)

Duration 10min 49s

Text, cinematography and editing – Ina Niemelä

It is a juxtaposition of growing vegetables and flowers and keeping bees on a spring and summer 2020, 8 minutes of uncut sex sounds and a text about meeting the musk beetles and enjoying the earth.

Ref2020

Posted on by Ina

Choreography and direction: Liisa Pentti
Performers: Meeri Lempiäinen, Corinne Mustonen, Pinja Poropudas, Satu Rekola, Kardo Shiwan and Katri Soini
Understudy: Ronja Syvälahti
Sound design: Jouni Tauriainen
Lighting design: Ina Niemelä
Costume design: Tua Helve
Artistic advisor: Pia Lindy
Producer: Inari Pesonen
Production: Liisa Pentti +Co
Supported by: Arts Promotion Centre Finland, the City of Helsinki and the Finnish Cultural Foundation.

The inspiration for the work Ref2020 has been Brian Eno’s 58-minute-long composition Reflection. The work, created with six dancers, suggests a new kind of connection between contemporary dance and Eno’s music where the meditative music creates singing and historicity of movement.

In every moment and continually, the dancers modify their movement paths with microscopic precision by observing the dialogue between movement and mind and by making constant choices about space and timing. The rich and unpredictable movement language acts at times as a counterpoint to the soundscape and sometimes independently, without a primary relationship to the music.

Ref2020 is a light work in dark times. The music and dance create a landscape inside which the viewer can allow him/herself to experience floating, timelessness and dreams that occasionally remind us about a past that perhaps never was.

Liisa Pentti +Co Studio is located at Bulevardi 31, in a former chemistry lab of the Helsinki University of Technology, built in 1899. This is the setting for the work where both the shared and the private becomes apparent through the alchemistic metamorphoses born in the dancers and in the space. (www.liisapentti.com)

Photos Sari Antikainen

The Greek body is matter informed by a beautiful form; it is a body of knowledge and belief. But for us moderns, there is time in the body. Ours is a fragile body, always tired. To place fatigue in the body is to say the body incorporates time.

Gilles Deleuze

What is at stake, I would argue, is a language, which would assist the apprehension of the slow violence of environmental crises, of war, of overwork and unemployment, before it culminates in the finality of the bodies at the limit. What is at stake is language, an aesthetics, that would allow us to receive and experience different temporalities of bodies, which are not determined and categorized by a norm of a productive body and the persistent idea of “the-body-without-fatigue”.

Soyoung Yoon